Olen päivittänyt uutta blogiani ahkerasti. Tuntuu ihan haikealta ajatella tätä alkuperäistä sivustoa. Tämä on ollut mulle niin tärkeä paikka avautua ja fiilistellä. Lempilapsi noiden kahden oikean jälkeen.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että uusi blogi korvaa jatkossa tämän. Tai ainakaan nyt aikaa ei ole jäänyt tänne kirjoittaa enkä ole nähnyt siinä oikein mieltäkään. Jossain vaiheessa kun ehdin, teen koosteen tämän blogin jutuista sinne uuteen. Tai erityisesti tuosta meidän viime vuodesta, jotta uusienkin lukijoiden olisi helpompi ymmärtää joitain tekstejäni ja aiheitani.
Uudessa blogissa olen keskittynyt siihen, että saisin laitettua sinne kuvia enemmän kuin tänne. Yritän myös kirjoittaa vähän selkeämmin ja rajatummista aiheista. Muuten jatkan samalla sydämellä.
Jos kaipaat sinne postausta jostain tietystä aiheesta, niin huikkaa ihmeessä! Mielelläni kirjoitan siitä mistä jengi tykkää lukea. <3
Tässä vielä linkki uuteen blogiini: http://hyvaajakaunistaelamaa.blogspot.fi/
lauantai 18. maaliskuuta 2017
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Tsekkaa uusi blogini!
Tänään väkertelin itselleni uuden blogin. Kuten sanoin, minulla on ollut viime aikoina tarve uudistua ja kehittyä. Olen pitänyt tätä blogia vuodesta 2013, jolloin odotin Satulintua. Olen äärettömän onnellinen, että olen kirjoittanut näitä kuulumisiamme siitä asti. Miten muuten muistaisin meidän elämää niin tarkasti?
Tämä alkoi odotusblogina, jatkui pikkuvauvablogina ja nykyään on alkanut täyttyä kotiäidin vaihtelevista fiiliksistä suunnilleen kaikkeen liittyen. Selkeyden ja uudistumisen vuoksi tein nyt kuitenkin uuden blogin, jota ajattelen jatkossa ensisijaisena. Tämä sivusto säilyy vielä toistaiseksi täällä, mutta saattaa muuttua yksityiseksi milloin tahansa, todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Niinpä vinkkaan, että ala seurata uutta blogiani tai laita sen osoite ylös, jotta löydät minut jatkossa.
Yritän keskittyä uudessa blogissa enemmän itseeni teemalla Hyvinvointi ja kauneus. Tämä sivu on pyörinyt paljolti äitiyden ympärillä. Haluan kuitenkin nyt muistuttaa itselleni, että olen paljon muutakin kuin äiti, vaikka se onkin kunniarooli minulle. Tottakai kirjoitan myös lapsistani, koska he ovat yksi osa elämääni ja tuovat minulle suurta onnea. Tavallisia kuulumisiakin varmaan kirjoitan ja kuvien laittamiseen haluaisin panostaa enemmän kuin nyt.
Uutta blogia pääsee jo seuraamaan. Kurkkaapas siis tänne: http://hyvaajakaunistaelamaa.blogspot.fi/.
Keep in touch my friends! <3
Tämä alkoi odotusblogina, jatkui pikkuvauvablogina ja nykyään on alkanut täyttyä kotiäidin vaihtelevista fiiliksistä suunnilleen kaikkeen liittyen. Selkeyden ja uudistumisen vuoksi tein nyt kuitenkin uuden blogin, jota ajattelen jatkossa ensisijaisena. Tämä sivusto säilyy vielä toistaiseksi täällä, mutta saattaa muuttua yksityiseksi milloin tahansa, todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Niinpä vinkkaan, että ala seurata uutta blogiani tai laita sen osoite ylös, jotta löydät minut jatkossa.
Yritän keskittyä uudessa blogissa enemmän itseeni teemalla Hyvinvointi ja kauneus. Tämä sivu on pyörinyt paljolti äitiyden ympärillä. Haluan kuitenkin nyt muistuttaa itselleni, että olen paljon muutakin kuin äiti, vaikka se onkin kunniarooli minulle. Tottakai kirjoitan myös lapsistani, koska he ovat yksi osa elämääni ja tuovat minulle suurta onnea. Tavallisia kuulumisiakin varmaan kirjoitan ja kuvien laittamiseen haluaisin panostaa enemmän kuin nyt.
Uutta blogia pääsee jo seuraamaan. Kurkkaapas siis tänne: http://hyvaajakaunistaelamaa.blogspot.fi/.
Keep in touch my friends! <3
torstai 2. maaliskuuta 2017
Eka hammas ja muita kuulumisia
Palauduttu Hesasta arkeen. Sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisen jälkeen huomasin, että itkeskelevä pikkumies oli saanut ensimmäisen hampaansa. Pikkuruinen valkoinen nökönen pilkisti suussa. Toinen tulee siihen viereen varmaan lähiaikoina, näkyy jo. Sunnuntaina olikin sitten vähän säätöä, kun en saanut panadolsuppoa pysymään ja hotellihuonekin piti luovuttaa kolme tuntia ennen junan lähtöä. Niinpä vaihdoin junaliput vähän aikaisempaan ja tultiin kotiin. Junamatka sinniteltiin yliväsyneen kanssa, joka ei halunnut nukkumaan. Silti oli kiva käydä pikku reissulla.
Helsingissä mulla oli ihmeellisen avoin, rohkea ja itseluottavainen fiilis. Muutenkin tuntuu, että joku on naksahtanut päässä. Hyvällä tavalla. Yhtäkkiä höpötän ystävilleni entistä rohkeammin kaiken mitä tulee mieleen ja otan puheeksi miehen kanssa parisuhteen kaikenmaailman kehitystehtävät. Yhtäkkiä hoksaan, millaisia luonteenpiirteitä minuun on aina liittynyt ja miten ne vaikuttavat tavoitteideni toteuttamiseen. Yhtäkkiä teen isoja päätöksiä, jotka on roikkuneet pitkään ja ymmärrän, mitä oikeasti haluan tehdä. Ai tältäkö tuntuu saada ahaa-elämys?! Erikoista.
Luulen, että tämä muutosaalto lähti käyntiin konmarista ja vanhojen tavaroiden hävittämisestä. Se on vielä kesken osittain, mutta teen sen kyllä loppuun kun vedän välillä henkeä. Fitmama-valmennus on varmaan myös auttanut jollain tavalla. Tai en tiedä. Yhtäkkiä olen vain ollut erikoisen armollinenja hyväksyvä itseäni kohtaan. En ole noudattanut valmennusta prikulleen, mutta silti olen ollut tyytyväinen itseeni siinä. Mitä ihmettä?! Tällaista ei ole tapahtunut ööö, ehkä koskaan. Ihana naks.
Jollain tavalla tämä blogikin ahdistaa välillä. Ehkä se että olen kirjoittanut tänne niin paljon lasteni asioita ja kehitysjuttuja jo muutaman vuoden ajan. Vaikka sellaiseksihan sen aluksi tarkoitinkin: vertaistueksi. Voi olla, että aloitan uuden blogin ja suljen tämän kokonaan. Tämän siivoaminen on liian iso homma. Katsotaan.
Nyt teen teetä ja muuta välipalaa. Lapset nukkuu ja mies tuli aikaisin kotiin, jotta ehtisi päiväunille hänkin. Ukkonen herätti meidät klo 5 kun luuli aamun alkaneen. Eheh.
Ps. Aloitin eilen Motiviren 31 päivän kyykkyhaasteen! Vielä ehtii mukaan! Eilisen jälkeen jalat huusi tänään vähän hoosiannaa, mutta ne varmaan tottuu pian.
Helsingissä mulla oli ihmeellisen avoin, rohkea ja itseluottavainen fiilis. Muutenkin tuntuu, että joku on naksahtanut päässä. Hyvällä tavalla. Yhtäkkiä höpötän ystävilleni entistä rohkeammin kaiken mitä tulee mieleen ja otan puheeksi miehen kanssa parisuhteen kaikenmaailman kehitystehtävät. Yhtäkkiä hoksaan, millaisia luonteenpiirteitä minuun on aina liittynyt ja miten ne vaikuttavat tavoitteideni toteuttamiseen. Yhtäkkiä teen isoja päätöksiä, jotka on roikkuneet pitkään ja ymmärrän, mitä oikeasti haluan tehdä. Ai tältäkö tuntuu saada ahaa-elämys?! Erikoista.
Luulen, että tämä muutosaalto lähti käyntiin konmarista ja vanhojen tavaroiden hävittämisestä. Se on vielä kesken osittain, mutta teen sen kyllä loppuun kun vedän välillä henkeä. Fitmama-valmennus on varmaan myös auttanut jollain tavalla. Tai en tiedä. Yhtäkkiä olen vain ollut erikoisen armollinenja hyväksyvä itseäni kohtaan. En ole noudattanut valmennusta prikulleen, mutta silti olen ollut tyytyväinen itseeni siinä. Mitä ihmettä?! Tällaista ei ole tapahtunut ööö, ehkä koskaan. Ihana naks.
Jollain tavalla tämä blogikin ahdistaa välillä. Ehkä se että olen kirjoittanut tänne niin paljon lasteni asioita ja kehitysjuttuja jo muutaman vuoden ajan. Vaikka sellaiseksihan sen aluksi tarkoitinkin: vertaistueksi. Voi olla, että aloitan uuden blogin ja suljen tämän kokonaan. Tämän siivoaminen on liian iso homma. Katsotaan.
Nyt teen teetä ja muuta välipalaa. Lapset nukkuu ja mies tuli aikaisin kotiin, jotta ehtisi päiväunille hänkin. Ukkonen herätti meidät klo 5 kun luuli aamun alkaneen. Eheh.
Ps. Aloitin eilen Motiviren 31 päivän kyykkyhaasteen! Vielä ehtii mukaan! Eilisen jälkeen jalat huusi tänään vähän hoosiannaa, mutta ne varmaan tottuu pian.
lauantai 25. helmikuuta 2017
Stadissa
Pari sanaa kirjoitan puhelimella. Ollaan Helsingissä Ukkosen kanssa. Olisin niin halunnut matkailla ja seikkailla Satulinnun vauva-aikoina, mutta tyttönen oli niin itkuinen ja minä yliväsynyt ettei meidän yhteisistä reissuista olis tullu mitään.
Ihanaa kun nyt pääsin lähtemään vauvan kaa! On ollu kiva ja pitkä päivä. Aamulla heräsin jo klo 6 ja tultiin junalla muutama tunti. Ollaan käyty minun veljen kanssa syömässä Silvoplee-raflassa ja kävelyllä ihanissa Töölönlahden maisemissa. Näin myös ihanaa ystävääni ja löysin uuden hyvän kahvilan, jonne on helppo tulla koko perheenkin kanssa vaikka kesällä. Ostin liian ison tuliaisen Satulinnulle, mutta kerrankos sitä. Nyt iltapalaa huoneessa nukkuvan vauvan vieressä ja aikaisin nukkumaan, jos nyt maltan.
On tuntunut, että oon ollu pitkästä aikaa oma itseni: iloinen ja rento. Loma tekee hyvää ah!
Ihanaa kun nyt pääsin lähtemään vauvan kaa! On ollu kiva ja pitkä päivä. Aamulla heräsin jo klo 6 ja tultiin junalla muutama tunti. Ollaan käyty minun veljen kanssa syömässä Silvoplee-raflassa ja kävelyllä ihanissa Töölönlahden maisemissa. Näin myös ihanaa ystävääni ja löysin uuden hyvän kahvilan, jonne on helppo tulla koko perheenkin kanssa vaikka kesällä. Ostin liian ison tuliaisen Satulinnulle, mutta kerrankos sitä. Nyt iltapalaa huoneessa nukkuvan vauvan vieressä ja aikaisin nukkumaan, jos nyt maltan.
On tuntunut, että oon ollu pitkästä aikaa oma itseni: iloinen ja rento. Loma tekee hyvää ah!
 |
| Junassa lastenvaunupaikalla oli kätevä matkustaa |
keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Vauva (5kk) neuvolassa
Pikkuvauva reilut 5kk. Käytiin viikko-pari sitten esittäytymässä meidän uudelle ja omalle neuvolaterkkarille. Vähän ehkä tätimäisempi kuin edelliset nuoret terkkarit, mutta hyvässäkin mielessä. Hänen olemuksensa henki enemmän kokemusta kuin vastavalmistuneiden. Rauhallinen ja kyseli paljon. Puhui kauniisti vauvasta ja kehui paljon. Sanoi mm. vauvan tarttuvan hienosti esineisiin ja vaihtelevan niitä kädestä toiseen. Oli kirjoittanut neuvolakorttiin, että "ottaa hyvin kontaktia". Sellaisia asioita, joista mielellään kuuleekin kommenttia.
Meillä on 69 senttinen ja 8830 grammainen rakkaus. Mahdottoman söpö hymypoika. Meidän murunen. <3
Vauva sai taas rokotuksia eikä kyllä välittänyt niistä suuremmin. Itkee rokotuksia pidempään kuin isosiskonsa aikanaan. Ja on kovin loukkaantuneen näköinen. Rotarokote suun kautta tosin maistui hyvin. Heh, se on makeaa.
Käynti oli nopea eikä mitään kovin ylimääräisiä puheltu. Muutamalla lauseella puhuttiin kiinteiden aloituksesta, kun pohdiskelin ääneen, että voisihan niitä tässä piakkoin varmaan jo aloitella, että ehtisin itse tottua siihen hommaan. Siihen terveydenhoitaja sanoi vähän erikoisestikin, että niitä kiinteitä voisi joo ihan rivakastikin jo alkaa ottaa. Jäi vähän sellainen tuputtava fiilis, mutta onneksi toisen lapsen kohdalla näihin asioihin ja neuvolan mielipiteisiin osaa suhtautua vähän kevyemmin ja omalla harkinnalla. Puhuttiin kuitenkin, että nyt heti rokotuksen jälkeen ei kannata ehkä viikkoon aloittaa uusia ruokia, jotta mahdolliset reaktiot (rokotusten ja uusien ruokien) eivät sekoitu keskenään. Ettei tehtäisi vääriä tulkintoja esim. ruoka-aineiden sopivuudesta.
Eli kiinteiden aloitus saapi odottaa vielä hetken. Ja tällä hetkellä minusta tuntuukin, että se saa odottaa sinne puolen ikävuoden kieppeille asti. Tuntuu haikealta kun vauva kasvaa. Ihan jo sekin, että hänelle tulee pian hampaita. Ja että vaatekoko kasvaa. Olkoon siis vielä hetken minun pieni tissivauva. Voih miten onkin haikeaa. <3
Aika on mennyt tosi nopeasti. Toisaalta meidän elämään on mahtunut niin kamalan paljon asioita näiden 5 kk aikana, että välillä ihmettelen, miten me on ehditty ne kaikki kokemaan. Onneksi nyt on rauhallisempaa ja tavallisempaa. On alkanut tämä arki hahmottua ja rakentua uudestaan. Kuukauden päästä vauva on jo puolivuotias. Voisipa vaikka keitellä ystäville sen kunniaksi kakkukahvit. :)
Meillä on 69 senttinen ja 8830 grammainen rakkaus. Mahdottoman söpö hymypoika. Meidän murunen. <3
Vauva sai taas rokotuksia eikä kyllä välittänyt niistä suuremmin. Itkee rokotuksia pidempään kuin isosiskonsa aikanaan. Ja on kovin loukkaantuneen näköinen. Rotarokote suun kautta tosin maistui hyvin. Heh, se on makeaa.
Käynti oli nopea eikä mitään kovin ylimääräisiä puheltu. Muutamalla lauseella puhuttiin kiinteiden aloituksesta, kun pohdiskelin ääneen, että voisihan niitä tässä piakkoin varmaan jo aloitella, että ehtisin itse tottua siihen hommaan. Siihen terveydenhoitaja sanoi vähän erikoisestikin, että niitä kiinteitä voisi joo ihan rivakastikin jo alkaa ottaa. Jäi vähän sellainen tuputtava fiilis, mutta onneksi toisen lapsen kohdalla näihin asioihin ja neuvolan mielipiteisiin osaa suhtautua vähän kevyemmin ja omalla harkinnalla. Puhuttiin kuitenkin, että nyt heti rokotuksen jälkeen ei kannata ehkä viikkoon aloittaa uusia ruokia, jotta mahdolliset reaktiot (rokotusten ja uusien ruokien) eivät sekoitu keskenään. Ettei tehtäisi vääriä tulkintoja esim. ruoka-aineiden sopivuudesta.
Eli kiinteiden aloitus saapi odottaa vielä hetken. Ja tällä hetkellä minusta tuntuukin, että se saa odottaa sinne puolen ikävuoden kieppeille asti. Tuntuu haikealta kun vauva kasvaa. Ihan jo sekin, että hänelle tulee pian hampaita. Ja että vaatekoko kasvaa. Olkoon siis vielä hetken minun pieni tissivauva. Voih miten onkin haikeaa. <3
Aika on mennyt tosi nopeasti. Toisaalta meidän elämään on mahtunut niin kamalan paljon asioita näiden 5 kk aikana, että välillä ihmettelen, miten me on ehditty ne kaikki kokemaan. Onneksi nyt on rauhallisempaa ja tavallisempaa. On alkanut tämä arki hahmottua ja rakentua uudestaan. Kuukauden päästä vauva on jo puolivuotias. Voisipa vaikka keitellä ystäville sen kunniaksi kakkukahvit. :)
Ulkoilua ja lapsikaverien kaipuuta
Viime päivinä on ulkoiltu joka aamu pitkällä kaavalla ja tehty tutkimusretkiä meidän uusiin lähipuistoihin. Huomaan itsessäni, että jokin on muuttunut. Ehkäpä kaamosväsymys on alkanut väistyä, koska tekee mieli ulos. Tai syynä on seisomalauta, joka vihdoin saatiin ja joka mahdollistaa hieman pidemmätkin retket ilman huolta kotiin ehtimisestä vauvan yllättäen herätessä. Vauva nukkuu kyllä säännöllisesti ja hyvin, joten aamupäivisin on helppo lähteä parinkin tunnin ulkoiluretkelle. Kotimatka vaan tuppaa aina venymään Satulinnun pysähdellessä ja kiukutellessakin. Seisomalaudalla hän viihtyy hyvin ja matka etenee.
Meillä on tarkkaileva ja hitaasti lämpeävä tyttö. Leikkipuistossa pysyy vierellä kunnes on ensin katsellut mitä siellä tapahtuu. Senkin jälkeen tahtoo äidin tai isän mukaansa mennäkseen siellä eri paikkoihin. Avoimessa päiväkodissa lähtee etsimään leluja äidin läsnäoloa varmistellen. Välillä käy halimassa ja sitten taas menee tutkimaan.
Koen, että hänelle tekee hyvää käydä myös siellä kerhossa, jossa minä en ole mukana. Hän itse asiassa taitaa tykätä käydä siellä yksin. Ainakin on sanonut niin. Ehkä se on jotenkin rennompaa ja vapaampaa hänelle. Toivon, että saisi siellä vähän rohkeutta lisää. Kerhotädin kanssa keskusteltiin kuitenkin, että tällaisia hitaita lapsia täytyy ymmärtää. Tuli hyvä mieli, kun työntekijä itsekin sanoi olevansa samanlainen niin kuin minäkin: seurailija ja tarkkailija. Mikään ei ole pahempaa kuin aran lapsen työntäminen väkisin tilanteeseen, jossa hän pelkää ja on stressaantunut. Toisaalta kannattaa myös hellästi kannustaa ja rohkaista tällaista lasta toisten luo. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta.
Tunnen omatunnon piston sydämessä, koska eihän me olla kauheasti missään tytön kanssa käyty. Olen ollut aina väsynyt, masentunut tai epäsosiaalisella tuulella. Eikä sekään haittaa. Se on elämää ja ehtiihän sitä vielä vaikka kuinka. Tyttö arastelee kaikissa uusissa paikoissa. Muskarissakin meni aikoinaan koko syyskausi pelkkään tutustumiseen ennen kuin uskalsi paljon mitään laulaakaan. Joten ei ole ihmekään, että tarkkailee edelleen. Jospa hän siitä uskaltaisi avautua kun paikat tulevat nyt paremmin tutuiksi.
Tyttö kaipaa selvästi leikkikavereita. Tosi harvoin nähdään meidän ystäviä. Kerran viikossa on kerhossa muutaman tunnin. Siksikin oon vienyt häntä nyt enemmän leikkipuistoihin. Näkisi edes siellä muita lapsia. Yhdessä olemista pitäisi päästä harjoittelemaan, jotta siinä kehittyisi. Minulle tulee paha mieli, kun näen puistossa, kuinka paljon tyttö toivoisi kaveria kiikkulaudalle. Minä aikuisena tietenkin näytän mallia, miten kaveria voi pyytää leikkiin. Sanoitan hänen toiveitaan.
Kerhotädin kanssa juteltiin, että vielä tässä vaiheessa moni lapsi leikkii rinnakkaisleikkiä. Että vasta 3-vuotiaana alkaa tulla sellaista varsinaista yhdessä leikkimistä. Silti sitä voi harjoitella milloin tahansa. Ja varmaan kannattaakin. Lelujen jakamista ja yhteistä touhua.
Tyttö on muutenkin nyt tosi innostunut leikkimään pikkueläimillään. Milloin ne menevät uimahalliin ja milloin puistoon. Sellaiseenkin sisäleikkiin kaipaa kaveria. Minäkin yritän muistaa leikkiä. Samoin isänsä. Silti tuntuu, että hän kaipaisi vielä enemmän. Täytyy miettiä, olisiko hänen hyvä mennä syksyllä jo 3-5-vuotiaiden kerhoryhmään, jota olisi kahdesti viikossa. Katsotaan rauhassa tässä kevään aikana, mikä olisi hänelle parasta. Onneksi nyt sentään tajuttiin laittaa tähän pienempien ryhmään.
Olen tosi onnellinen, että meillä on nyt seisomalauta ja päästään helpommin ystäville ja kerhoihin. Olen onnellinen myös tästä virkeydestä, jaksamisesta ja ilosta, jota olen viime päivinä saanut kokea. Aion jatkossa viedä lapsia useammin avoimeen päiväkotiin, koska siellä pääsee kivoihin sisäleikkeihin ja siellä on myös muuta toimintaa. Ja onhan se meidän tuttu kerhopaikkakin. Siellä on kivat työntekijät ja teetä tarjolla ja jääkaappi ja paljon touhua. Myös erään leikkipuiston yhteydessä on sisäleikkipaikka. Sinnekin haluan tutustumaan. Odotan myös kovasti, että ystäväni jää äitiyslomalle ja että tyttö saisi enemmän leikkiä hänen lapsensa kanssa.
Tyttö tykkää kovasti kavereistaan. Puhuu heistä lempeästi, esim. "se rakastaa minua kovasti ja sitten se leikkii minun kanssa". Ihanat kaverit. <3
Meillä on tarkkaileva ja hitaasti lämpeävä tyttö. Leikkipuistossa pysyy vierellä kunnes on ensin katsellut mitä siellä tapahtuu. Senkin jälkeen tahtoo äidin tai isän mukaansa mennäkseen siellä eri paikkoihin. Avoimessa päiväkodissa lähtee etsimään leluja äidin läsnäoloa varmistellen. Välillä käy halimassa ja sitten taas menee tutkimaan.
Koen, että hänelle tekee hyvää käydä myös siellä kerhossa, jossa minä en ole mukana. Hän itse asiassa taitaa tykätä käydä siellä yksin. Ainakin on sanonut niin. Ehkä se on jotenkin rennompaa ja vapaampaa hänelle. Toivon, että saisi siellä vähän rohkeutta lisää. Kerhotädin kanssa keskusteltiin kuitenkin, että tällaisia hitaita lapsia täytyy ymmärtää. Tuli hyvä mieli, kun työntekijä itsekin sanoi olevansa samanlainen niin kuin minäkin: seurailija ja tarkkailija. Mikään ei ole pahempaa kuin aran lapsen työntäminen väkisin tilanteeseen, jossa hän pelkää ja on stressaantunut. Toisaalta kannattaa myös hellästi kannustaa ja rohkaista tällaista lasta toisten luo. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta.
Tunnen omatunnon piston sydämessä, koska eihän me olla kauheasti missään tytön kanssa käyty. Olen ollut aina väsynyt, masentunut tai epäsosiaalisella tuulella. Eikä sekään haittaa. Se on elämää ja ehtiihän sitä vielä vaikka kuinka. Tyttö arastelee kaikissa uusissa paikoissa. Muskarissakin meni aikoinaan koko syyskausi pelkkään tutustumiseen ennen kuin uskalsi paljon mitään laulaakaan. Joten ei ole ihmekään, että tarkkailee edelleen. Jospa hän siitä uskaltaisi avautua kun paikat tulevat nyt paremmin tutuiksi.
Tyttö kaipaa selvästi leikkikavereita. Tosi harvoin nähdään meidän ystäviä. Kerran viikossa on kerhossa muutaman tunnin. Siksikin oon vienyt häntä nyt enemmän leikkipuistoihin. Näkisi edes siellä muita lapsia. Yhdessä olemista pitäisi päästä harjoittelemaan, jotta siinä kehittyisi. Minulle tulee paha mieli, kun näen puistossa, kuinka paljon tyttö toivoisi kaveria kiikkulaudalle. Minä aikuisena tietenkin näytän mallia, miten kaveria voi pyytää leikkiin. Sanoitan hänen toiveitaan.
Kerhotädin kanssa juteltiin, että vielä tässä vaiheessa moni lapsi leikkii rinnakkaisleikkiä. Että vasta 3-vuotiaana alkaa tulla sellaista varsinaista yhdessä leikkimistä. Silti sitä voi harjoitella milloin tahansa. Ja varmaan kannattaakin. Lelujen jakamista ja yhteistä touhua.
Tyttö on muutenkin nyt tosi innostunut leikkimään pikkueläimillään. Milloin ne menevät uimahalliin ja milloin puistoon. Sellaiseenkin sisäleikkiin kaipaa kaveria. Minäkin yritän muistaa leikkiä. Samoin isänsä. Silti tuntuu, että hän kaipaisi vielä enemmän. Täytyy miettiä, olisiko hänen hyvä mennä syksyllä jo 3-5-vuotiaiden kerhoryhmään, jota olisi kahdesti viikossa. Katsotaan rauhassa tässä kevään aikana, mikä olisi hänelle parasta. Onneksi nyt sentään tajuttiin laittaa tähän pienempien ryhmään.
Olen tosi onnellinen, että meillä on nyt seisomalauta ja päästään helpommin ystäville ja kerhoihin. Olen onnellinen myös tästä virkeydestä, jaksamisesta ja ilosta, jota olen viime päivinä saanut kokea. Aion jatkossa viedä lapsia useammin avoimeen päiväkotiin, koska siellä pääsee kivoihin sisäleikkeihin ja siellä on myös muuta toimintaa. Ja onhan se meidän tuttu kerhopaikkakin. Siellä on kivat työntekijät ja teetä tarjolla ja jääkaappi ja paljon touhua. Myös erään leikkipuiston yhteydessä on sisäleikkipaikka. Sinnekin haluan tutustumaan. Odotan myös kovasti, että ystäväni jää äitiyslomalle ja että tyttö saisi enemmän leikkiä hänen lapsensa kanssa.
Tyttö tykkää kovasti kavereistaan. Puhuu heistä lempeästi, esim. "se rakastaa minua kovasti ja sitten se leikkii minun kanssa". Ihanat kaverit. <3
lauantai 18. helmikuuta 2017
Ruokaa!
Viime päivinä (tai oikeastaan viikkoina) on taas pää lyönyt aivan tyhjää, että mitä tekisi ruoaksi. Yritin tehdä ilman ohjetta kasvis-kookoskeittoa, mutta sain kookosmaidon juoksettumaan (keitin liikaa) ja koko kattilallinen piti heittää biojätteeseen. Harmitti, mutta oksennuksen näköinen ja parsakaalin ansiosta myös tuoksuinen soppa ei houkutellut sitten yhtään.
Teen aika usein porkkanasosekeittoa, koska minusta se on vaan niin hurjan hyvää raejuuston kanssa. Se on myös älyttömän helppoa. Yleensä laitan keittokattilalliseen pari desiä ruokakermaa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt välttää kerman käyttöä ja keksiä kevyempiä ruokia. Ja siksi juurikin leijailee päässä vain sumua.
Olen noudattanut Fitmama-valmennuksen ruokaohjeita suunnilleen. Joillain aterioilla tarkemmin, usein vähän muokaten. Minun tekemät ruoat menee helposti yltiöhiilihydraattisiksi, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ja kun liikunta on niin vähäistä, en voi syödä pelkkää pastaa.
Olen aina kokenut olevani vähän huono kokki. Osaan tehdä ohjeesta, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hyvien naisten pitäisi osata tehdä omasta päästäänkin jotain. Ja ohjeiden huono puoli on se, että kun ei ole oikein osannut soveltaa, niin on pitänyt ostaa paljon erilaisia ja uusiakin aineksia, jotka on sitten lopulta jääneet käyttämättä. Ei ole osannut hyödyntää niitä muualla. Nyt olen jo alkanut oppia ruoanlaiton perusjuttuja ja tajunnut, että ei ruoanlaiton tarvitse olla vaikeaa. Helppojakin ohjeita on, mutta ne täytyy vain löytää.
Nyt olen iloinnut tosi kovasti näistä uusista kasvisproteiineista. Nyhtökaurasta tehtiin miehen kanssa lasagnea ja siitä tuli todella herkullista ja mehevää. Juustokastiketta ei ole enää aikoihin tehty, kun mies ei tykkää. Tomaattiseen kastikkeeseen tuli soijarouhetta, sipulia, nyhtökauraa, tomaattimurskaa sekä kuivayrttejä, esim. oreganoa reilusti. Soijarouhetta ei keitetty vaan ainoastaan paistettiin. Siten siinä säilyy raikkaampi maku. Nyhtökaura joukkoon viimeisenä. Kerrosten väliin pari purkkia kevyttä ruokakermaa ja loraus maitoa. Lasagnelevyjen päälle kesäkurpitsasuikaleita (juustohöylällä) sekä päällimmäiseksi tomaattiviipaleita antamaan kosteutta. Nam! Nyhtökauraa oon käyttänyt myös mm. hedelmäisessä vihersalaatissa, tomaattikastikkeessa sekä kookoswokissa.
Tänään tein tuttavuutta toiselle uutuudelle, Mifulle. Siskon vinkistä tein pinaattista Palak Paneeria netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tuli tosi hyvää ja mikä parasta, oli helppo tehdä! Meidän maustekaapista löytyi valmiina monia mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa, currya ja juustokuminaa. Garam masalan ostin, koska se on minun mielestäni aika tärkeä maku. Juuri tällaisia uusia ruokajuttuja olen kaivannut! Joo ja härkistäkin oon kokeillut.
Myös feta-pinaattipannari on ollut hyvää. Feta murustellaan pannarin päälle ennen paistoa. Harmi vain siihen tulee aika paljon vehnäjauhoja ja sitä tulee helposti syötyä tosi paljon kerralla.. :) Myös kaikki kiusaukset olisi hyviä, kun vaan muistaisi laittaa paljon kasviksia joukkoon pelkän peruna-sipulin sijaan. Uuniruoat on muutenkin käteviä kun ne voi laittaa aamuksi tai iltamyöhäksi uuniin muhimaan.
Netti pursuilee ruokaohjeita ja ongelmana on vain, että mistä löytää aikaa niiden tutkimiseen. Uusien ohjeiden kokeileminen on hauskaa, mutta sekin vie enemmän aikaa kuin ne tavalliset, tutut pöperöt. Toisaalta meidän on ihan pakko nyt alkaa tehdä enemmän erilaisia ruokia. Olen niin kyllästynyt noihin samoihin eikä tuo miehenkään ruokavalio järin monipuolinen ole. Toisaalta hän kuitenkin käy usein syömässä lounasruoan kaupungilla ja saa siten enemmän vaihtelua.
Mulla on nyt aika hyvä mieli tästä. Tulin onnelliseksi, kun löysin tänään tuon pinaattiruokaohjeen ja lapsikin tykkäsi siitä. Talletin eilen iltana puhelimeen useita reseptejä, joita aion kokeilla lähiaikoina. Eikä se auta kuin kokeilla. Aiemmin oon pelännyt, että mitä jos uusi ruoka ei sitten olekaan hyvää ja tulee paha mieli erityisen vaivannäön jälkeen. No mutta eihän sitä kuitenkaan suurta määrää tartte tehdä kerralla! Tekee pienen satsin ja katsoo miten käy! Ja etsii nimenomaan niitä helppoja reseptejä, joihin ei tarvitse ostaa mitään erikoisia ainesosia. Tavallista, terveellistä kotiruokaa.
Teen aika usein porkkanasosekeittoa, koska minusta se on vaan niin hurjan hyvää raejuuston kanssa. Se on myös älyttömän helppoa. Yleensä laitan keittokattilalliseen pari desiä ruokakermaa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt välttää kerman käyttöä ja keksiä kevyempiä ruokia. Ja siksi juurikin leijailee päässä vain sumua.
Olen noudattanut Fitmama-valmennuksen ruokaohjeita suunnilleen. Joillain aterioilla tarkemmin, usein vähän muokaten. Minun tekemät ruoat menee helposti yltiöhiilihydraattisiksi, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ja kun liikunta on niin vähäistä, en voi syödä pelkkää pastaa.
Olen aina kokenut olevani vähän huono kokki. Osaan tehdä ohjeesta, mutta jostain syystä olen kuvitellut, että hyvien naisten pitäisi osata tehdä omasta päästäänkin jotain. Ja ohjeiden huono puoli on se, että kun ei ole oikein osannut soveltaa, niin on pitänyt ostaa paljon erilaisia ja uusiakin aineksia, jotka on sitten lopulta jääneet käyttämättä. Ei ole osannut hyödyntää niitä muualla. Nyt olen jo alkanut oppia ruoanlaiton perusjuttuja ja tajunnut, että ei ruoanlaiton tarvitse olla vaikeaa. Helppojakin ohjeita on, mutta ne täytyy vain löytää.
Nyt olen iloinnut tosi kovasti näistä uusista kasvisproteiineista. Nyhtökaurasta tehtiin miehen kanssa lasagnea ja siitä tuli todella herkullista ja mehevää. Juustokastiketta ei ole enää aikoihin tehty, kun mies ei tykkää. Tomaattiseen kastikkeeseen tuli soijarouhetta, sipulia, nyhtökauraa, tomaattimurskaa sekä kuivayrttejä, esim. oreganoa reilusti. Soijarouhetta ei keitetty vaan ainoastaan paistettiin. Siten siinä säilyy raikkaampi maku. Nyhtökaura joukkoon viimeisenä. Kerrosten väliin pari purkkia kevyttä ruokakermaa ja loraus maitoa. Lasagnelevyjen päälle kesäkurpitsasuikaleita (juustohöylällä) sekä päällimmäiseksi tomaattiviipaleita antamaan kosteutta. Nam! Nyhtökauraa oon käyttänyt myös mm. hedelmäisessä vihersalaatissa, tomaattikastikkeessa sekä kookoswokissa.
Tänään tein tuttavuutta toiselle uutuudelle, Mifulle. Siskon vinkistä tein pinaattista Palak Paneeria netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tuli tosi hyvää ja mikä parasta, oli helppo tehdä! Meidän maustekaapista löytyi valmiina monia mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa, currya ja juustokuminaa. Garam masalan ostin, koska se on minun mielestäni aika tärkeä maku. Juuri tällaisia uusia ruokajuttuja olen kaivannut! Joo ja härkistäkin oon kokeillut.
Myös feta-pinaattipannari on ollut hyvää. Feta murustellaan pannarin päälle ennen paistoa. Harmi vain siihen tulee aika paljon vehnäjauhoja ja sitä tulee helposti syötyä tosi paljon kerralla.. :) Myös kaikki kiusaukset olisi hyviä, kun vaan muistaisi laittaa paljon kasviksia joukkoon pelkän peruna-sipulin sijaan. Uuniruoat on muutenkin käteviä kun ne voi laittaa aamuksi tai iltamyöhäksi uuniin muhimaan.
Netti pursuilee ruokaohjeita ja ongelmana on vain, että mistä löytää aikaa niiden tutkimiseen. Uusien ohjeiden kokeileminen on hauskaa, mutta sekin vie enemmän aikaa kuin ne tavalliset, tutut pöperöt. Toisaalta meidän on ihan pakko nyt alkaa tehdä enemmän erilaisia ruokia. Olen niin kyllästynyt noihin samoihin eikä tuo miehenkään ruokavalio järin monipuolinen ole. Toisaalta hän kuitenkin käy usein syömässä lounasruoan kaupungilla ja saa siten enemmän vaihtelua.
Mulla on nyt aika hyvä mieli tästä. Tulin onnelliseksi, kun löysin tänään tuon pinaattiruokaohjeen ja lapsikin tykkäsi siitä. Talletin eilen iltana puhelimeen useita reseptejä, joita aion kokeilla lähiaikoina. Eikä se auta kuin kokeilla. Aiemmin oon pelännyt, että mitä jos uusi ruoka ei sitten olekaan hyvää ja tulee paha mieli erityisen vaivannäön jälkeen. No mutta eihän sitä kuitenkaan suurta määrää tartte tehdä kerralla! Tekee pienen satsin ja katsoo miten käy! Ja etsii nimenomaan niitä helppoja reseptejä, joihin ei tarvitse ostaa mitään erikoisia ainesosia. Tavallista, terveellistä kotiruokaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)