Tänään vietettiin miehen kanssa toiminnalliset ja mielenkiintoiset viisi tuntia Vauvantai-synnytysvalmennuksessa! Kaipasin tietoa erityisesti synnytyksen konkreettisesta kulusta, erilaisista luonnollisista kivunlievitystavoista sekä siitä, miten voin itse olla synnytyksessä mahdollisimman aktiivinen. Neuvolassa, perhevalmennuksissa ja kuulemma myös kaupungin synnytysvalmennuksessa käsitellään melko pintapuolisesti erilaiset menetelmät ja tilanteet. Vauvantai-valmennuksesta saatiin ihan konkreettisia vinkkejä ja kivunlievitysvaihtoehtoja, joita voidaan sitten synnytyksen käynnistyttyä kokeilla, jo kotona. Jo valmennuksessa asioita harjoiteltiin toiminnallisesti ja läpi käytiin kaikki synnytyksen vaiheet.
Oli kiva saada lisätietoa synnytyksestä ja erilaisista vaihtoehdoista. Epäilen ehkä vähän omaa kykyä ja rohkeutta ilmaista toiveitani synnytyksen aikana sairaalassa. Olen uusien ihmisten kanssa usein sellainen myötäilevä ja jos kohdalleni sattuu tyyliltään napakkasanainen kätilö vahvoine mielipiteineen, saatan helposti lukkiutua, antaa toisten päättää mun asioista ja "mennä virran mukana". Senkin takia oli mukava kuulla erilaisista ponnistusasennoista, hengityksestä, menetelmistä ja rentoutumistavoista. Nyt kun tiedän enemmän, voin pyytääkin mitä toivon ja ainakin kirjoittaa toiveet sairaalan esitietolomakkeeseen. :)
Synnytys ja sairaala-aika on alkanut kyllä olla jo mielessä melko usein. Olen miettinyt esimerkiksi, että mitenkähän synnytys mahtaa minulla alkaa ja mitä pakkaisin sairaalakassiin. Milloinkahan meidän vauva oikeasti syntyy ja kauanko synnytyksen alkuvaihe kestää. Mitenkähän paljon joudutaan toppuuttelemaan anoppia, ettei syöksy heti meitä katsomaan sairaalaan (että saadaan lepo- ja totutteluaikaa vauvan kanssa). Mihinkähän jätän vauvan kun haen itselleni ruokaa sairaalassa. Jne.
Valmennuksesta sain myös itsevarmuutta synnytykseen ja imetykseenkin. Synnytys ei huolestuta, kun tiedän keinoja, joilla minä tai mies voidaan vaikuttaa mun olotilaan. Imetysasioitakin sivuttiin ja koko vauva ja vauva-arki tuli jotenkin konkreettisemmaksi. Puhuttiin valmennuksessa yleisesti myös ensimmäisten sairaala- ja kotipäivien asioista, mikä oli mukavaa.
Valmennuksen jälkeen käväistiin nopsasti kaupungilla ja sain vihdoinkin ostettua uusia sukkia ja heräteostona vielä pari imetysmallista t-paitaa. Ihmiset oli tyytyväisen näköisiä aurinkolaseissaan ja puistot täynnä porukkaa. Kotona grillattiin kesäisesti: soijanakkeja, herkkusieniä, maissia sekä miehelle pihviä. Salaattia ja patonkia. Jätskiä. Nam.
Hyvä päivä kaikin puolin. Ei voi valittaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti